Koulun penkillä jälleen!

Koulun penkilla jalleen

Mulla alkoi 15.2. koulu, joten pulpetissa ollaan jälleen. Tarkemmin ottaen media-alan ja av-viestinnän ammattitutkinnon opiskelut Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa. Mun kohdalla tutkinto kattaa julkaisugrafiikan suunnittelun ja toteutuksen, verkkoviestinnän suunnittelun ja toteutuksen, sekä yleiset digimedia-asiat ja alan oleellisimmat softat ja käytännöt.

Siitä on nyt suurinpiirtein 5 vuotta kun mä oon viimeks opiskellut yhtään mitään muutakuin sitä kovaa ja rankkaa elämänkorkeakoulua, joten voisi sanoa, että hieman jännittää. Mulla on menneisyydessä jäänyt kesken niin tuotemuotoilun kuin kansainvälisen liiketoiminnan korkeakouluopinnot erinäisistä syistä, joten hieman arveluttaa, että käykö tälläkin kertaa samoin. Tosin, muotoilut katkesivat siihen, kun päätin ajaa vannesahalla käteeni, ja BBA-opinnot siihen, kun piti alkaa räppäämään, joten eivätpä nuo nyt niin paljoa enää kaivele. Päällimmäisenä tässä on ihan hyvä fiilis, että pääsee kehittymään ja parantamaan tietojaan ja taitojaan. Luokassa ei vielä ainakaan toistaiseksi ole tullut vastaan vannesahaa, ja isoimmat festarilavat on jo nähty, niin mikäs tässä opiskellessa.

Syyt, miksi hakeuduin juuri tämänkaltaisiin opintoihin löytyy pitkälti mun mainos-, markkinointi-, media- ja viestintäaloihin kohdistuvista ura-ambitioista, ja myöskin mun aikaisemmasta koulutuksesta ja kokemuksesta. Mä koen olevani pitkälti aika markkinointihenkinen mies ja nykypäivänä melkein alalla kuin alalla täytyy olla markkinoinnissa digipuolen suunnittelu ja toteutus hanskassa. Koulutuksen pitkälti itsenäiseen työskentelyyn painottuva aikuisopiskeluluonne pitää mut myös edelleen vapaana tavoittelemaan alan päivätöitä ja vaikkapa yrittäjyyttä. Monet mahdolliset asiakastyötkin pystyy toteuttamaan koulun resursseilla ja koulutuksen puitteissa.

Alalle hakeutuessani odotan kyllä tilannetta, missä pääsen portfoliotyönäytteinäni luukuttamaan vaikkapa Mettämiestä.

Miksi ihmeessä aloin bloggaamaan?

Kuva: Jonathan Melartin

Moro!

Ja tervetuloa mun uudelle blogisaitille ja kotisivuille! Eikö ookki niin helkkarin hienot? Mä oon varmaan maailmanhistorian hitain pistään pystyyn mitään tälläsiä, mutta nyt mä päätin ottaa kamelia selästä ja olla se aikainen häränsarvi.

Mulla oli aikaisemmin ”kotisivut” kyllä kans, mutta mä en oikein ikinä saanut sinne luotua mitään sisältöä. Embeddasin lähinnä julkaisuja ja musiikkivideoita muista kanavista. Muutenkaan sellainen pelkän artistin ominaisuudessa kirjoittaminen ei oikein ikinä ottanu tuulta alleen. LinkedIn taas tarjoaa kanavat professionaalille sisällölle ja verkostoitumiselle, ja FUM.FI taas musiikki- ja viihdejournalismille, kun sellaisille tarve tulee, mutta joku jauhamisen tarve on silti jäänyt vaivaamaan.

Viime aikoina mun henk.koht. Facebook-profiilin statukset on alkanu oleen aikamoisia raamattuja ja paljon on keskusteluakin aina sillon tällön osattu herättää. Vois melkein sanoa, että mä tykkään puhua ja kirjoittaa. Ja siis jos vielä oikein kunnon tuuttia pelkästään ittestäni, ni vielä parempi. Mun lähipiirille ja eksille tää on varmaan täysin vieras väite, mutta kun otatte happee hetken, niin järkytys laantuu, ja asia on helpompi hyväksyä.

Tässä kun alkaa oleen ikänsä puolesta jo aika metusaalemi (33v. Toukokuussa) niin sitä on ruvennu miettiin, että pitäis sanoo asioihin enemmän kyllä kun ei. Tää on toistaiseksi vieny mut kaikenlaisille kyseenalaisille baarijatkoille ja kunnallisvaaliehdokkaaks, että tosta osumaprosentista en vielä oikein tiedä, mutta alotin mä treenaanki taas. Ja bloggaan. Että jotain sentään.

Tuolla Politiikka-osiossa mä avaan vähän enemmän mun arvomaailmaa ja kuntavaalien teemoja ja teesejä, mitkä on mulle tärkeitä. CV-osiosta sä taas näät, että mikä mä oon miehiäni näin niinkun ammatillisen ja akateemisen historian kautta. Mun bloggaaminen ei kuitenkaan rajoitu niihin, vaan mä tuun kirjottaan ihan mistä vaan aiheista, mitkä sattuu kiinnostamaan, tai mistä multa vois löytyä pari sanaa. Ja sitten ihan mun arkisistakin touhuista ja seikkailuista.

Joten, jos sä nautit elämää kolkytä vuotta ja pari villiä kesää päälle nähneen tamperelaisen kölvin satunnaisesta sonnanjauhamisesta, tai jos sua vaikka kiinnostaa mun kunnallisvaaliehdokkuus, tai jotain siltä väliltä, niin ota tää blogi seurantaas, ja siunaa vaikka parilla kommentilla!

Sinun,

Jussi